6.1.Hiva Oalle saavuimme kaksi päivää sitten. Paikka on kuin paratiisi ja ihana olla maan kamaralla.

Ylitys kesti 19 päivää ja rapiat ja matkaa kertyi 3100 mailia. Heti samana päivänä menimme ilmoittautumaan maahan tulosta ja kävelyä kylään oli kolmisen kilometriä, joka tuntui ikuisuudelta kun on viettänyt parikymmentä päivää merellä putkeen. Vähän heilutti varsinkin kun oli laiturilla. Vieläkin pitää olla hiukan aikaa kontillaan kun nousee laiturille. Hiva Oa on aivan upea pikkusaari ja todella kaunista ja taas erilaista verrattuna Galapacosiin tai Karibiaan. Olen aivan lumoutunut paikallisten tatuoinneista,  ja oman tulevan käsivarsi tatuointini malli on jo muuttunut. Kylä lähellä on upea mustaa hiekkaa oleva ranta. Vietin siellä eilen päivän keräillen ihania simpukoita ja kiviä ja meressä oli valtavat aallot, joissa oli aivan mieletöntä sukellella ja antaa aallon viedä. Huomenna matka jatkuu seuraavalle saarelle.

1.4.Tyynellä n.400 mailia Marquesasiin jäljellä. Takana 17 päivää täällä Tyynen meren ylityksellä. Päivät seuraa toistaan…syödään, juodaan, nukutaan, nauretaan, jumpataan, lueskellaan….elämä täällä purjeveneessä sujuu leppoisasti. Toisilla alkaa jo jalkoja kuumottaa kun perille enää muutama päivä. Minulle aivan sama matkalla tai perillä ….Viime yön vahtivuorossa oli upea täysikuu ja samalla upea auringonnousu. Seuraava täysikuu näkyy siten kotona Suomessa. Ajatus siitä tuntuu hyvältä ja samalla aikaa on tutustua Ranskan Polynesiaan vielä reilu kolme viikkoa.  Matka Tyynen Valtameren yli on ollut tavallaan, kuten odotin tai ajattelin. Paljon asioita suhteessa työhöni ja muuhunkin osaan elämääni on vahvistunut ja samalla olen onnellinen kaikesta siitä mitä minulla on elämässäni ja mitä olen saavuttanut. Henkisyyden lisääntyminen tapahtuu tahtomattanikin ja usko moniin asioihin joille olisin ennen nauranut ovat minulle nyt totuuksia. Luottamus siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikkeen en edes itse pysty vaikuttamaan tuntuu vapauttavalta ja luonnolliselta. Minulla on oma kamppailuni maskuliinisen ja feminiinisen puoleni kanssa ja voitolla alkaa olla feminiininen puoleni. Täällä on niin ihanan paljon aikaa vain olla ja se on ihan vapauttavaa. Käsitykseni, että vahvuuteni on tuo maskuliininen puoleni ei tunnukaan enää niin todelta, olenkin useasti sanonut, että olen kuin muriseva koira joka oikeasti on peloissaan. Minun pelkoni on ollut tuoda oma haavoittuvaisuuteni näkyväksi ja nyt sen näkyväksi tekeminen tekee minusta kokonaisen ja vahvemman naisen naisena ja näin voin antaa tilaa myös miehelle rinnallani ilman murinoita.

18.3.Tyynellä 4.päivä ylitystä n.400 mailia takana

Meri on taas näyttänyt muotoansa, on ollut tyyntä, tuulta, upeita aaltoja, tähtitaivasta ja sadettakin. Ihana olla täällä merellä. Yövuorot, kokkausvuorot ja elämä täällä aavalla merellä alkaa sujua leppoisasti. Matkaa jäljellä parisen kymmentä päivää Marquesalle. Samalla ajatus, että reilun kuukauden päästä olen kotona, tuntuu hyvältä. Naisisto pelaa hyvin yhteen ja nauru raikaa täällä ihanasti. Puhutaan välillä vakavia asioita ja välillä pölväillään. Tehtiin kookoksesta jo alkumatkalla androgyyni Muu, jota sitten voidaan ’syytellä’ kun jotain on joltakin jäänyt tekemättä tai muuten vaan. Tällä hetkellä yön huvi on siirrellä Muuta sängystä toiseen ja yövuorosta palailija löytää sen milloin mistäkin sängyssään. Pari vuotta sitten Atlantin ylityksellä meillä oli Joku, joka oli sitten syypää, kun sellaista tarvittiin. Kun ollaan veneessä pitkällä purjehduksella, aina välillä löytyy jotain, joka ärsyttää, usein miten pikkuasioita, joilla ei olisi tavallisessa ympäristössä mitään merkitystä. Mun mantra on, että purjehdus on tärkeintä ja se auttaa minua pääsemään pikkuärsytyksistäni yli. Yhtenä päivänä on aivan tyyntä ja ’pysähdyttiin’ ja päästiin uimaan. Oli aika makeeta uida veneen ympäri keskellä Tyyntä Valtamerta ja vettä taisi olla alla neljä kilometriä. Muisto joka ei aivan hevin unohdu. Edelleenkin yövuorot on jotenkin maagisia; on ollut pilvistä ja nyt pari yötä taivas tähtiä täynnä. Edelleenkin odotellaan hyviin tuuliin pääsyä, että välillä on pitänyt mennä moottorilla. Tänään meidän pitäisi päästä pasaatituuliin ja saada lisää vauhtia.

8.2.Galapacos

Minulla ei oikeastaan ollut Galapacosta  kohtaan  muita odotuksia kuin nähdä paljon kilpikonnia. Se on jo toteutunut, joten loppuaika kuluu rennosti päivä kerrallaan mitään sen kummempia ohjelmia miettiessä. Olen kuunnellut koko matkan ajan Echard Tollen kirjoja ja yksi cd-kirja olisi vielä jäljellä. CD-soitin teki eilen tenät ja ei suostunut toimimaan ….mieleeni tuli ajatus että näin on tarkoituskin. Sitten iltapäivällä alkoi soitin taas pelittämään. 

Kaksi kuukautta reissussa osittain samalla porukalla alkaa jo tuntua. Sain ennen matkaani ohjeen että kaikella on tarkoitus ja eteeni tuodaan uudestaan ja uudestaan tietynlaisia ihmisiä kunnes opin läksyni eli päästämään irti ärsytyksestä jota tietynlainen käytös minussa aiheuttaa.

Eli oppimatkalla tämänkin suhteen ja joudun tätä itselleni muistuttelemaan. Kun päästän irti vanhasta tavastani ärsyyntyä alkaa toisten käytös tuntua merkityksettömältä ja eniten se vaikuttaa omaan olooni ja säilytän rauhan itsessäni ja omistan oman oloni. Vähän pitää kyllä hengitellä ja nieleskellä vielä eli opittavaa ja irti päästettävää vielä on. Elämä on J.