torstai 8. maaliskuuta 2018

22.2.-28.2.Panama-Galapacos
Aika alkaa menettää merkitystään. On vain matka ja sen aikana tapahtumia. Yli puolet matkasta tehty kohti Galapacosta. Neljäs yö ja valvontavuoro menossa. Yritän miettiä mitä tapahtui ekana päivänä mitä toisena ja mieleen tulee vain tapahtumat enkä pysty sijoittamaan niitä mihinkään tiettyyn päivään. Olemme nähneet useita upeita delfiiniparvia jotka ovat tervehtineet meitä ja seuranneet venettämme pitkään. Niiden iloista menoa voi seurata tuntikausia. Yhdellä yövuorollamme ne kulkivat taas veneen rinnalla ja niiden puhahduksesta saattoi tunnistaa paikan mistä joku taas pomppasi ilmaan. Tänään näkyi ulapalla valtava kilpikonna, joka kyllä näytti ’kelluvan’ vatsallaan ja jotenkin omituisesti. Aika veneessä kuluu nukkumisen, syömisen , yövuoron ja vain olmisen merkeissä. Mietin kuinka paljon meri ja sen tyyneys tai tyrskyt vaikuttaa mielialaan. Yksi apatiapäivä tällä matkalla on jo ollut ja silloin oli merikin tyyni ja ilma hiostava. Mietin illalla  että kuinka jaksan tuon ylityksen joka on yli kaksikymmentä päivää kun nyt jo on näin tylsistynyt.
Seuraavana aamuna meri näytti taas parhaansa, ihana tuuli ja vauhti ja koko edellisen illan ajatukset tuntuivat kaukaisilta. Tyyni Valtameri on nimensä mukaan näyttänyt meille tyyneytensä.
Alussa matka meni täysin peilityynessä meressä. Välillä kuljimme pitkän matkaa jossain ihmeellisessä mömmössä, punaista viivaa, pinnalta näytti joltain nesteeltä ja kun punainen lautta oli vähän uponnut se oli ihan hattaramaista. Ei aavistustakaan mitä se oli. Nyt meri on upean siniturkoosia ja yöllä valoplanktonit vielä koristavat sitä. Kuu on puolillaan ja valaisee öitämme.
Yövuorot teemme pareittain ja yksi kiertävä kolmen tunnin vuoro tulee aina yölle. Alkumatkassa jo kipparin ohjeet olivat, että viimeinen yövuoro hoitaa seuraavan päivän ruokailut. Se ei kuitenkaan siinä kokoonpanossa onnistunut, kun osa oli merisairasta ja osa vaan halutonta kokkaamaa.
Nyt näyttäisi, että ruuantekovuorot on saatu käynnistettyä tasapuolisesti.
Matkaa yhteensä noin kahdeksan sataa mailia ja nyt olemme noin puolessa välissä.

Galapacos alkaa lähestyä, meressä lilluu kilpikonnia, hyppelee rauskuja ja näimme saalistavan delfiinilauman. Uskomattoman näköisiä hyppyjä kun ne ympyrämuodostelmassa ajoivat kalat ´loukkuun´. Ruokailuvuoroaan odottivat myös lintuparvet delfiinien kanssa. Useita delfiiniparvia seuraili ja hauskutti meitä veneen ympärillä. Saimme myös kaksi uutta matkalaista veneeseen. Kumpparista löytyi koti kahdelle linnulle päiväksi. Ja niin näkyy Galapacos. Veneet ankkuroituvat pääsaaren satamaan josta kulku sitten rannalle onnistuu paikallisilla pikkuveneillä dollarin hintaan.
Heti kun ankkuri oli laskettu saimme joukon tulli- poliisi ja muita tyyppejä jotka tutkivat veneen ja varmistivat että meillä ei ole mukana mitään kiellettyjä elintarvikkeita. Ananaksista piti ottaa yläosa pois ja cian siemenet olivat kiellettyjen listalla joten niistä oli luovuttava.

Galapacos 28.2.
Nyt ollaan oltu täällä viikko ja vielä on viikko jäljellä. Ensimmäinen päivä meni chillaillessa ja netin lumoissa. Yhtenä päivänä vuokrasimme fillarit ja nousimme 6km ylämäkeä ja kävimme katsomassa laavatunneleita Bella Vistassa. Lounas nautittiin ravintolassa jolla ei ollut nimeä; astuimme sisään ja eteen tuotiin ensin keitto ja banaani ja lasi sitruunamehua. Sitten vielä riisiä ja lihaa papukastikkeella, koko homma 4 euroa. Paluumatka olikin sitten pelkkää alamäkeä, muutama polkaisu ja olimme taas satamassa.
4.3.-5.3. Isola di Isabella oli kuulemma kaunein näistä Galapacoksen saarista ja tein sinne kahden päivän matkan. Moottorivene jossa oli 800 heppaa rytki perille muutamassa tunnissa. Koko saarella asuu noin tuhat ihmistä. Pikkukylä josta löytyi mukava, puhdas hostellimme. Lähdimme paikallisen taksikuskin kyydissä pikkukierrokselle, laavatunneli, upea näköalapaikka josta näkyi koko saari, kilpikonnien luonnonsuojelualue jossa vanhimmat kilpparit 90 vuotiaita ja lopuksi kilometrien pituinen uimaranta jossa paljon iguaaneja. Sitten lounas tuoretta tonnikalaa ja riisiä ja hinta 5 euroa. Iltapäivällä kävimme uimarannalla jossa sulassa sovussa iguaanit, merileijonat, lapset ja me turistit. Välillä kaikki samalla penkilläkin. Seuraavan päivän retki oli Las Tintoreras, jossa valtavasti iguaaneja, sinijalkasuulia, merileijonia,kilpikonnia ja haita. Lopuksi pääsimme snorklailemaan kilpikonnien ja upeiden kalojen kanssa. Ihailin kahta upeaa isoa kilpparia pohjassa kun toinen lähti nousemaan suoraan kohti minua ylös, siinä meinasi kyllä mennä merivesi kurkkuun. Aivan mieletön kokemus. Sitten paluu veneelle ja Santa Cruzin saarelle.
6.3.Täälläkin nätävää riittää. Eilen suuntasimme luonnon suojelualueelle Tortuga Bayhin, jonne käveltävää oli noin kolme kilometriä. Sen kun talssii lähes neljänkymmenen asteen helteessä tietää kävelleensä. Rantaviivaa riitti toiset kolme kilsaa. Koko reissu kannatti, vaikka kilpikonnia emme nähneetkään, sen sijaan paljon iguaaneja ja upeaa rantaviivaa. Punainen lippu eli uintikielto liian kovien virtausten vuoksi. Onneksi sieltä löytyi pikkulaguuni missä saattoi uida. Vielä piti talssia takaisin. Huh huh, heti luonnonsuojelualueen jälkeen saimme mopotaksin ja kunnon pomppukyydillä pari kilsaa satamaan. Päivän kävelysaldo kymmenen kilsaa. Kylmät oluet ja hetki Wifibaarissa ennen veneelle menoa. Sitten lähtöillallinen yhdelle porukasta. Tein valkosipulikatkarapuja ja riisiä valkoviinissä.
7.3. Lepopäivä. Pyykkäröintiä, kirjoittelua, wifipuheluita ystäville. Iskin eilen varpaani puuhun ja kävely tuntuu aika hankalalta, joten zillauspäivä sopii tähän mainiosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti